”Calm Water Near Trees At Sunset” created by Danila Perevoshchikov, from brand Pexels on Canva.com
Suomen taloudesta puhutaan paljon, mutta keskustelu on usein täynnä irrallisia numeroita, heittoja ja iskulauseita. “Tuottavuus sakkaa”, “velkaa on liikaa” tai “väestö vanhenee” ovat toistuvia selityksiä — ja kaikki niistä pitävät paikkansa, mutta vain osittain. Kun kuvaa zoomataan lähemmäs, nähdään kokonaisuus: Suomessa on samanaikaisesti useita rakenteellisia ongelmia, jotka ovat kypsyneet hitaasti vuosien aikana. Ne eivät ratkea yksittäisillä tempuilla, vaan pitkällä aikavälillä ja vaativilla päätöksillä.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi ne kaikista keskeisimmät syyt siihen, miksi Suomen taloudella menee tällä hetkellä huonosti — ja mitä voisi tapahtua seuraavaksi.
Väestön ikääntyminen
Suomen väestörakenne on talouden suurin ja pysyvin haaste. Meillä syntyy liian vähän lapsia, suuret ikäluokat eläköityvät, ja työikäisten osuus pienenee vuosi vuodelta. Tämä tarkoittaa kolmea asiaa:
Vähemmän verotuloja. Pienenevä työvoima tuottaa vähemmän, kuluttaa vähemmän ja maksaa vähemmän veroja.
Enemmän menoja. Eläke- ja hoivakulut kasvavat lähes automaattisesti, koska väestö ikääntyy nopeasti.
Talouden dynamiikka heikkenee. Nuoret ikäluokat luovat innovaatioita, kuluttavat enemmän ja ottavat riskejä — eli tekevät asioita, jotka kiihdyttävät BKT:n kasvua.
Suomi ei ole ainoa ikääntyvä maa, mutta meillä ilmiö on erityisen jyrkkä suhteessa talouden kokoon. Tämä tarkoittaa, että vaikka yritykset ja yksilöt tekisivät kaiken oikein, väestörakenne silti painaisi kasvun alaspäin.
Esimerkiksi Statistan artikkelin mukaan Suomessa on vähintään 65-vuotiaita ihmisiä vuonna 2025 noin 24,2% koko väestöstä, millä sijoitumme koko maailmassa sijalle 6 heti Japanin, Puerto Ricon, Italian, Portugalin ja Kreikan jälkeen. Kuvaavaa ikääntyvän väestön vaikutuksesta talouteen on näiden maiden heikko talouskehitys pitkällä välillä Puerto Ricoa lukuunottamatta.
Tuottavuuden pysähtyminen
Tuottavuus kertoo, kuinka paljon arvoa syntyy per tehty työtunti. Suomen tuottavuus on laahannut jo 17 vuotta, erityisesti finanssikriisin jälkeisestä ajasta lähtien. Syy tähän on kaksiosainen; vaikuttavia tekijöitä entisten jättien hyytyminen ja uusien alojen hidas kasvu.
Nokia ja metsäteollisuuden varjosta ei ole päästy eroon. Suomen talous nojasi pitkään muutamaan jättiin. Kun Nokia romahti ja paperinkulutus maailmassa laski pysyvästi, Suomi menetti merkittävän osan vientituloistaan. Tilalle ei saatu tarpeeksi uusia kasvualoja samalla volyymilla.
Uudet alat eivät kasva tarpeeksi nopeasti. Peliala, IT-konsultointi ja teknologia-startupit ovat menestyneet, mutta niiden osuus kansantaloudesta on edelleen liian pieni paikkaamaan menetettyä teollista kapasiteettia. Lisäksi monet uudet alat ovat työvoimavaltaisia, jolloin tuottavuus kasvaa hitaammin.
Jos tuottavuus ei kasva, palkkojen on vaikea nousta kestävällä tavalla — mikä puolestaan heikentää kulutusta ja verokertymää. Esimerkiksi Kauppalehden artikkelista käy hyvin uusien alojen kehno merkitys yhteisöveron maksajana; Suomen 15 suurimman yhteisöveron maksajista ei löytynyt ensimmäistäkään uusien alojen edustajaa; mittavimpia veronmaksajia olivat perinteisemmät rahoitus- ja kaupanalojen jätit OP Pohjola, Nordea, K-ryhmä ja S-ryhmä.
Vientiriippuvuus
Suomen talous nojaa viennin varaan. Pienellä avoimella taloudella ei ole muuta vaihtoehtoa. Ongelmana on se, että viennin menestys riippuu globaalista suhdanteesta — ja viime vuosina maailma on ollut kaikkea muuta kuin vakaa.
- Euroalue kasvaa hitaasti
- Saksassa, joka on Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita, teollisuus on pudonnut taantumaan
- Geopoliittinen epävarmuus on kasvanut
- Energiakriisi muutti kustannusrakenteita
Lisäksi suomalainen vienti on perustunut pitkälle investointihyödykkeisiin: koneisiin, laivoihin, metsäteollisuuden tuotteisiin. Nämä kärsivät erityisesti silloin, kun maailmantalous hidastuu. Puolestaan kuluttajille tuotteita globaaliin vientiin tarjoavia yrityksiä ei ole läheskään samaan malliin kuin esimerkiksi Ruotsin tai Tanskan tyyliin.
Julkinen talous velkaantuu
Suomen valtion velka on kasvanut nopeasti. Ongelma ei ole pelkästään velan taso, vaan rakenteellinen kestävyysvaje: valtio menettää vuodesta toiseen enemmän rahaa kuin saa. Ja koska väestö ikääntyy, menot kasvavat automaattisesti.
Samaan aikaan verotulojen kasvupotentiaali on heikko, koska:
- Talous ei kasva
- Työikäisiä on vähemmän
- Yritysten investoinnit ovat vähäisiä
- Kulutus ei kasva merkittävästi
Ylen artikkelin mukaan erilaisten julkisyhteisöjen (valtion, kuntien, hyvinvointialueiden ja sosiaaliturvarahastojen) velka on nyt 2025 noin 247 miljardia euroa eli velka on noin 87 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkakehitys ei kääntyne parempaan suuntaan seuraavina vuosinakaan: vuonna 2029 julkisyhteisöjen velan ennakoidaan olevan jo noin 301 miljardia euroa ja velkaa olisi jo yli 90 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Euroalueeseen kuuluminen on nostanut valtion korkomenoja. Iltasanomien artikkelin mukaanSuomihan kuuluu euroalueeseen, jolloin sen on sopeuduttuva Euroopan Keskuspankin kulloiseenkin korkopolitiikkaan ja viime vuosina Suomen huonon talouskasvun vuoksi muiden euromaiden kanssa yhteiset ohjauskorot ovat Suomelle ennemmin kovat tai kohtuuttomat kuin sopivat.
Työmarkkinoiden jäykkyys
Suomen työmarkkinat ovat edelleen erittäin jäykät sekä palkkojen että työllistymisen näkökulmasta. Tämä näkyy erityisesti:
- pitkissä työttömyysjaksoissa
- vaikeutena palkata ja irtisanoa
- työvoiman heikkona liikkuvuutena
- palkkojen nousuna suhdanteista riippumatta
Yritykset investoivat sinne, missä työvoimaa voi palkata ja siirtää nopeasti. Kun työllistämisen riskit ovat suuret, investoinnit suuntautuvat muualle.
Hallitus helpottaa irtisanomista. Nykyinen hallitus yrittää vähentää tätä työmarkkinoiden jäykkyyttä esimerkiksi helpottamalla irtisanomista. Iltasanomien kirjoituksen mukaan jatkossa irtisanomiseen riittäisi asiallinen syy nykyisen asiallisen ja painavan syyn sijaan. Suomen Yrittäjät kiittelee esitystä, kun puolestaan ammattiyhdistysliike ja oppositio vastustavat sitä.
Investointien puute
Yritykset investoivat Suomeen vähemmän kuin aiemmin. Tämä näkyy niin tuotantolaitoksissa, tuotekehityksessä kuin kasvuyrityksissä. Merkittäviä syitä investointien puutteeseen löytyy sähkön hinnan vaihtelusta kasvuhalukkuuden puutteeseen.
Sähkön hinnan vaihtelu. Merkittävä syy vähäisiin investointeihin erityisesti energiaaintensiivisillä teollisuuden aloilla liittyy sähkön hinnan vaihteluun. Suomeen on investoitu huomattava määrä uusiutuvan energian tuotantolaitoksia erityisesti tuuli- ja aurinkovoiman muodossa. Vaikka näillä energiamuodoilla tuotantokustannukset ovat jo alhaisemmalla tasolla esimerkiksi ydinvoimaan verrattuna, niiden tuotanto voi on erittäin riippuvainen sääolosuhteista.
Erityisesti sähköintensiiviset yritykset tarvitsevat vakaan ja ennustettavan hinnan investointien suunnitteluun. Suuret hintapiikit lisäävät riskiä ja vaikeuttavat tulevaisuuden suunnittelua.
Logistinen sijainti periferiassa. Suomen sijainti Euroopan reunalla vesien eristämänä vaikuttaa negatiivisesti investointeihin monella tavalla. Esimerkiksi pitkät etäisyydet suurimmille markkinoille tarkoittavat korkeampia kustannuksi, mikä syö yritysten katteista. Toisaalta Suomen merikuljetusriippuvuus on uhkaavan korkealla tasolla – noin 90 % Suomen ulkomaankaupasta kulkee meritse. Nämä merikuljetukset ovat herkkiä sääolosuhteille, satamalakoille ja geopoliittisille kriiseille.
Kasvuhalujen puute. Harvat suomalaiset firmat hakevat kasvua ja syynä on esimerkiksi riskejä karttava yrityskulttuuri, jolloin monella yrittäjälle tärkeintä ovat vakaa kassavirta, oman toimeentulon turvaaminen ja yrityksen hallittu koko. Kasvua pidetään usein lisäriskinä, ei mahdollisuutena. Epäonnistumisen pelko on vahvaa, ja konkurssiin liittyy edelleen sosiaalinen stigma – toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä epäonnistuminen nähdään usein oppimiskokemuksena.
Kasvurahoituksen suhteen moni yrittäjä pelkää omistuksen laimentumista, ei halua ulkopuolisia mukaan päätöksentekoon ja kokee pääomasijoittajat vieraiksi. Lisäksi suomalainen pankkirahoitus suosii vakaata ja ennustettavaa liiketoimintaa, ei aggressiivista kasvua.
Suomi on hidas
Suomi on maailman parhaiden joukossa monissa asioissa, mutta ei nopeudessa. Luvitus- ja päätöksentekoprosessit ovat hitaita, mikä on iso ongelma investoinneille.
- Teollisuuslaitoksen luvitus voi kestää 2–4 vuotta
- Kaavoitus rakentamisessa voi venyä 5–10 vuoteen (erityisesti kaavavalitukset hidastavat tahtia)
- Ympäristölupien käsittely on hidasta
- Poliittiset päätökset ovat hitaita ja usein kompromisseja
Mikä ratkaisuksi?
Suomi voi selvitä, mutta se vaatii laajaa muutosta. Ei yhtä lakia, ei yhtä verouudistusta, ei yhtä poliittista päätöstä, vaan kokonaisuuden uudistamista. Ratkaisuja on haettava työvoiman lisäämisestä julkisen sektorin tehostamiseen.
Työvoiman lisääminen. Tulevaisuudessa tarvitsemme lisää työvoimaa; keinoja siihen ovat erityisesti maahanmuuton sujuvoittaminen, työllisyysasteen nostaminen ja opiskelijoiden siirtyminen nopeammin työmarkkinoille.
Tuottavuuden nosto. Kehno tuottavuus on ollut tosiaan Suomen riippakivi pidemmän aikaa; väyliä olon keventämiseen ovat mm. automaatio, digitalisaatio, korkean teknologian investoinnit ja yritystukien karsiminen ja kohdentaminen kasvuun.
Nopeampi luvitus ja sääntely. Tärkeiden lupien saaminen mittaviin investointeihin ei enää saa odottaa vuosia ja rakentamisen ja teollisuuden lupaprosessit pitäisi vähintään puolittaa!
Julkisen sektorin tehostaminen. Julkise taloutemme tila hankaloituu vuosi vuodelta korkomenojen noustessa ja väestörakenteen heiketessä. Julkisen sektorin menojen kasvu onkin saatava nopeasti hallintaan ja sote-menojen uudistus on käytännössä väistämätöntä.
Miksi Suomen talous on syöksykierteessä yhteenvetona
Tilanne on vaikea siksi, että ongelmia on monella rintamalla samaan aikaan. Väestö ikääntyy, tuottavuus laahaa, investointeja ei tule ja julkinen talous velkaantuu.
Mutta yhtä totta on se, että Suomi on ennenkin ollut vaikeuksissa ja noussut niistä. Meillä on vakaa yhteiskunta, korkea koulutustaso ja toimiva infrastruktuuri — pohja on kunnossa. Kyse on siitä, saadaanko rakenteelliset uudistukset liikkeelle ennen kuin talous ajautuu pysyvään näivettymiseen