Olen tehnyt elämäni aikana 3 kriittistä talousvirhettä, mitkä ovat vaikeuttaneet omaa talouttani huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Tässä kirjoituksessa paljastan sinulle nämä 3 talousvirhettä; ne liittyvät oleellisesti kuluttamiseen, asumiseen ja päätöksiin. En todellakaan usko olevani ainoa, joka on kärsinyt näistä virheistä, joten tämän kertomuksen avulla myös apua, miten olen selvinnyt näistä ongelmista kuivalle maaperälle!
Liiallinen kulutus
Vuosituhannen alku oli kohdallani muutoksen aikaa; noin hieman yli 20-vuotiaana pääsin ensimmäiseen kokoaikaiseen työpaikkaani vartijana ja tulotasoni nousi reilusti verrattuna aikaisempaan opiskelija-aikani kitkutteluun. Pakolliset menoni olivat erittäin minimaaliset; esimerkiksi asuin alivuokralaisena omakotitalossa Espoossa ja asumiskuluni olivat vaivaiset 340 euroa kuussa.
Tulojen nousun myötä myös menoni kasvoivat merkittävästi. Musiikki on aina näytellyt isoa roolia elämässäni ja tulojen kasvettua oma levykokoelmani kasvoikin räjähdysmäistä tahtia; tilailin esim. Amazonin kautta usein kymmeniä uutuuksia ja klassikoita kuukausittain. Noin kymmenen vuoden kuluessa ostelinkin noin 1500 erilaista CD-levyä ja laskin jossain kohtaa kuluttaneeni näihin teoksiin noin 25 000 euroa kyseisellä ajanjaksolla.
Toinen pitkäaikainen kiinnostuksen kohteeni on ollut kirjallisuus ja vartijan työt aloitettuani kuluni kasvoivat myös kategoriassa. Talouteeni tuli mm. useita kymmeniä erilaisia talouteen, urheiluun, musiikkiin ja peleihin liittyviä lehtiä, joihin sain uppoamaan useita satoja euroja kuussa. Lisäksi tietty ostin säännöllisin väliajoin erilaista laatukirjallisuutta, johon siihenkin meni noin 1 000 euroa vuodessa.
Noin 30-vuotiaana tapasin mukavan naisen ja perustimme pian perheen. Huomasin hyvin että oma kuluttaminen kulttuuriin oli todellakin liiallista talouden muiden menojen noustessa. Käytännössä lopetinkin kaikki lehtitilaukseni ja fyysisten musiikkilevyjen ostelun kokonaan ja kuukausisäästöt olivat heti kättelyssä noin 450 euroa kuussa!
En yllättäen kokenutkaan luopuvani kuitenkaan musiikista tai kirjallisuudesta. Siirryin mm. aktiiviseksi Spotifyn käyttäjäksi ja mielestäni sen tarjonta on jatkuvasti parantunut vuosien varrella – mitä sieltä en löydä, en oikeastaan edes tarvitse. Kirjallisuuden puolella taas siirryin aluksi enemmän kirjastojen ja myöhemmin myös äänikirjapalvelujen piiriin. Mielestäni kirjastojen tarjoama valikoima on erittäin tyydyttävä omaan erittäin vaativaan ja monipuoliseen makuun ja lisäksi äänikirjapalvelut tarjoavat pikkurahalla paljon laadukasta sisältöä esim. pitkien työmatkojen ajaksi.
Näin jälkikäteen tällainen liiallinen kulutus kaduttaa, sillä olisin voinut käyttää rahojani paljon viisaamminkin. Jos olisin laittanut tuon musiikkiin ja kirjallisuuteen kuukausittain upottamani 450 euroa kuussa tuottaviin sijoituksiin esimerkiksi rahastojen muodossa, olisin nyt huomattavasti vauraampi. Jos olisin vuonna 2000 aloittanut sijoittamisen laittamalla 450 euroa kuussa realistisella 7 prosentin tuotto-odotuksella ja lopettanut säästösummien lisäämisen 10 vuoden päästä, minulla olisi tässä kohtaa reilut 210 000 euroa varoja sijoituksissani!
Hätiköidyt päätökset
Kohdalleni osuneet 3 talousvirhettä pitävät sisällään myös erilaisia hätiköityjä päätöksiä, jotka ovat sitten kostautuneet sangen karvaasti omassa taloudessani. Jostakin syystä suurimmat hätiköidyt valintani ovat kohdistuneet talouteni hintavimman luokan investointeihin eli autoihin.
Eräs liian nopeasti tehty päätös koski aivan ensimmäistä ostamaani autoa; kyseessä oli 7 hengen tila-auto Citroen Grand C4 Picasso. Siinä kohtaa perheessämme oli tarvetta riittävän tilavalle autolla neljän lapsen ja koiran tarpeisiin. Ostin 4 vuotta käytössä olleen, juuri katsastetun ja 100 000 kilometriä nielleen bensiinikäyttöisen kulkupelin 15 000 eurolla.
Tämä auto toimi kuin unelma, siihen ei tullut vian vikaa sinä aikana, kun se oli käytössämme. Huomasin kuitenkin siinä kohtuullisen pian erään piirteen, mihin minun olisi ehdottomasti pitänyt kiinnittää huomioni ennen ostopäätöstä. Tällä tila-autolla ajelu kohdistui erityisesti kaupunkiajeluun ja pitkän ajan polttoaineen kulutus pyöri noin 8 litran lukemissa sataa kilometriä kohti. Kuukausittaiset ajomääräni olivat siinä kohtaa noin 2 000 kilometriä, joten sain polttoaineeseen kulumaan vuoden 2012 aikojen bensiinin hinnalla (noin 1,50 €/l) kuukausittain noin 240 euroa.
Päätin noin vuoden päästä vaihtaa suosiolla vähemmän kuluttavaan vaihtoehtoon ja myinkin tämän Citroen C4 Grand Picasson pois 10 000 eurolla. Auton arvo aleni siis puolessa vuodessa 5 000 euroa, joten tästä tuli minulle erittäin hintava kokemus autojen parissa. Opin kuitenkin jotain oleellista tästä karvaasta aloittelijan virheestäni; muiden ostamieni autojen yksi tärkeimmistä valintakriteereistäni on ollut alhainen polttoaineen kulutus. Esimerkiksi nyt kesällä tonnilla ostamani vuoden 2009 dieselillä käyvän farkkufordin kulutus on ollut vain noin neljä litraa satasella!
Seuraava hätiköity päätökseni autojen suhteen koski Volvo V50-mallia. Ajattelin etukäteen noin 5 vuotta käytetyn 170 000 kilometriä mittarissa näyttävän ja 12 000 euron hintalapulla olevan kulkupelin olevan oiva vaihtoehto vähintään seuraavaksi viideksi vuodeksi. Harvoin olen missään asiassa näin väärässä ollut, kun asiat alkoivat kääntymään kohti katastrofaalisia tapahtumia.
Kävin ennen auton ostoa tietysti koeajolla, jotta en ostaisi ns. sikaa säkissä ja kaikki toimi ajon aikana moitteettomasti, joten tein saman tien ostopäätöksen hyvillä mielin. Saimme nauttia oivasta ajokokemuksesta kuitenkin ainoastaan joitakin viikkoja, kun ongelmat alkoivat vyöryä auton syvyyksistä. Huomasin että vaihdettaessa pienemmältä vaihteelta auto saattoi sammua mystisesti ja toisaalta ylämäkeen noustessa auton tehot häipyivät olemattomiin, jolloin tuli vaaratilanteita takaa tulevien ajoneuvojen suhteen.
Vein tietty Volvon huoltoon ja noin kahden viikon huoltojakson jälkeen sain auton takaisin 2 000 euron huoltomaksun kera. Yllättäen huomasin varsin pian että ns. huollosta vika oli ennallaan ja pian pahempaakin seurasi. Olimme ajamassa motarilla noin 100 kilometrin tuntinopeudella, kun ohittaessamme rekkaa Volvosta lähtivät tehot täysin pois ja auton vauhti pysähtyi radikaalisti vain muutamissa sekunneissa. En ole elämässäni pelästynyt missään kohtaa näin pahasti, sillä tuossa tilanteessa oli erittäin lähellä hengenvaarallinen liikenneonnettomuus.
Tajusin että tästä Volvosta oli päästävä eroon käytännössä hinnalla millä hyvänsä; minulla ei vaan ollut enempää rahaa käyttää turhiin tuhansien eurojen hintaisiin huoltoihin. Lähdin myymään tätä viallista ajoneuvoa useisiin Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan autoliikkeisiin; vastaanotto oli lievästi sanottuna viileää – reilut 200 000 kilometriä ajetusta viallisesta Volvosta ei todellakaan käyty kiivasta ostokilpailua!
Lopulta sain kuitenkin tämän auton kaupattua pois 4 500 eurolla; Volvon arvo aleni siis reilussa puolessa vuodessa noin 7 500 euroa. Kun vielä laskee vian etsimiseen kuluneet 2 000 euroa mukaan, menetin tähän kirottuun ajoneuvoon noin 9 500 euroa.
Suurin virheeni tämän Volvon kanssa ei ollut se mitä tein, vaan se mitä minulta jäi tekemättä. Käytännössä minun olisi heti ensimmäisten vikojen tullessa ilmi ottaa yhteyttä siihen autoliikkeeseen, mistä ostin tämän käytetyn Volvon. Nämä auton viat eivät olleet tulleet ilmi vielä koeajolla, vaan kyse oli piilevästä viasta, jolloin olisin valitukseni tehdessäni ollut oikeutettu joko vikojen korjaamiseen, hinnanalennukseen tai kaupan purkamiseen. Myöhemmin autojen kanssa olenkin ollut todella tarkka autoliikkeen vastuusta ongelmien tullessa kohdalle.
Asuminen liian kalliisti
Asuminen on useimmilla ihmisillä se suurin kuluerä omassa taloudessa ja sen kanssa saa olla todella tarkkana, että asumisen osuus kaikista menoista ei kasvaisi liian suureksi. Näin ikävästi pääsi aikanaan käymään myös omalla kohdallani.
Aikanaan vuonna 2010 olimme vaimoni perheenperustamisvaiheessa ja haimme juuri tähän tilanteeseen sopivaa asuntoa. Kriteereinä hyvälle asunnolle oli rauhallinen sijainti lapsiperheelle, riittävä julkinen liikenne työhön ja palveluihin sekä laadukas kunto. Löysimmekin oivan asumisoikeusasunnon Espoosta muutaman kilometrin päästä Espoon keskuksesta ja 10 vuotta varaamani asumisoikeusnumero mahdollisti pääsyn aivan upouuteen asuntoon!
Asuntomme oli yli 80 neliömetrin kokoinen rivitalokolmio ja sen asumisoikeusmaksu oli noin 36 000 euroa. Tätä maksun varten jouduin ottamaan lainaa ja tähän lainakuluun meni noin 300 euroa kuussa. Vastike tästä asunnosta oli noin 900 euroa kuussa eli yhteensä asumiskulut olivat noin 1 200 euroa kuussa.
Puolestaan nettotulot olivat noin 2 300 euroa kuussa eli asumiseen meni noin 52 % nettotuloistani. Yleinen suositushan on, että asumismenot veisivät korkeintaan 30-40 % nettopalkasta, joten minun tapauksessani asumisen osuus oli jo huomattavasti suositeltuja suosituksia korkeammassa lukemassa.
Olisimme vielä pärjänneet tällä korkealla asumisen kululla, jos ei olisi tullut pakollista tarvetta auton hankkimiseen käytännön syistä. Autoilun kuukausikulut olivat noin 600 euroa, joten nopeasti kävi ilmi, että menot kasvoivat tuloja suuremmaksi, vaikka kaikesta tarpeettomasta kulutuksesta olikin jo luovuttu.
Päätimmekin sitten reilun kolmen vuoden asumisen jälkeen vaihtaa maisemia; ostimme noin 160 neliömetrin kokoisen omakotitalon Hauholta 100 000 eurolla. Asumiskulut ovat tässä kohtaa kaikki asunnon kulut huomioiden asuntolainasta sähköön noin 1 000 euroa kuussa ja muutaman vuoden kuluttua ne vähenevät vielä useamman satasen remonttilainojen poismaksun myötä.
Opin tästä episodista kiinnittämään erityisen paljon huomiota oman talouden suurimman kuluerän asumisen kuluihin; liialliset menot saattavat vaikeuttaa merkittävästi elämää ja aiheuttaa kaikenlaista turhaa murehtimista raha-asioissa. Sen sijainnin ei pitäisi olla kaikki kaikessa, vaan olisi hyvä nähdä asuminen laajemman linssin kautta!
Tein nämä 3 talousvirhettä - eteenpäin on menty
Vuosikymmenten mittaan olen tehnyt siis 3 isompaa talousvirhettä; liiallinen kulutus, hätiköidyt päätökset ja asuminen liian kalliisti ovat kostautuneet pahemman kerran. Jos en olisi tehnyt näitä mokia, olisin mitä todennäköisesti huomattavasti nykyistä vauraampi ja saanut elää paljon taloudellisesti turvatumpaa elämää.
Positiivista kuitenkin on, että olen totisesti oppinut virheistäni ja sen huomaa vaikka viime vuosien velkataakkani vähenemisellä ja nettovarallisuuden ripeänä kasvuna. Toivottavasti sait tästä kirjoituksesta jotain oivaltavaa vinkkiä oman taloutesi tarpeisiin – silloin nuo rahakärsimykseni eivät olisi menneet ihan hukkaan!